Kaukolämpöasiakkaamme lämpölasku koostuu energiamaksusta ja tehomaksusta. Energiamaksu kattaa kaukolämmön tuotantoon, kuten polttoaineisiin sekä jakeluun liittyvät kiinteät kustannukset ja se vaihtelee kausittain. Kesäisin lämpöenergian tuottaminen on edullisempaa, minkä vuoksi myös maksu on pienempi. Energiamaksu laskutetaan kulutetun energian mukaan (€/MWh).

Tehomaksu puolestaan on kiinteä summa, joka laskutetaan tasaerin kuukausittain ja joka on sidottu kaukolämpöliittymän laskutusvesivirtaan.

Laskutusvesivirta on kaukolämmön tulo- ja paluuveden lämpötilaeron sekä tehon laskennallinen tulos

Jokaisen kaukolämpöliittymän laskutusvesivirta ja siihen perustuva tehomaksu tarkistetaan vuosittain. Jos laskutusvesivirta on sama kuin edellisessä tarkastuksessa, tehomaksu säilyy ennallaan, ellei hinnasto muutu. Jos laskutusvirta taas on laskenut tai noussut, myös tehomaksu muuttuu.

Tampereen Energia määrittää laskutusvesivirran Energiateollisuuden suositusten mukaisesti edeltävän lämmityskauden mittauksiin perustuen. Mittaustiedon perusteella määritetään kaukolämpöliittymän käyttämä lämpöteho ja tulo- ja paluuveden lämpötilaero. Mitä korkeampi lämpötilaero eli jäähtymä tulo- ja paluuveden välillä on, sitä pienempi vesivirta riittää kiinteistön tarvitseman lämmitystehon tuottamiseen. Lopuksi jäähtymä redusoidaan mitoitusulkolämpötilaan -29 °C, eli lasketaan, kuinka paljon lämpöä tarvitaan kovimmilla pakkasilla. Myös mitoituslämpötila perustuu Energiateollisuuden ohjeisiin.

Suuret muutokset vesivirrassa paljastavat korjaus- ja huoltotarpeet

Jos vesivirtatarkastuksessa paljastuu, että vesivirta on kasvanut huomattavasti edelliseen vuoteen verrattuna, muutoksen syy on hyvä selvittää. Tyypillisesti kyse on siitä, että kaukolämpövesi palautuu kiinteistöstä kaukolämpöverkkoon liian kuumana eli kiinteistön kaukolämpölaitteet saattavat olla huollon tai uusimisen tarpeessa. Tällaisessa tilanteessa Tampereen Energian asiantuntija on yhteydessä kiinteistön omistajaan ja neuvoo ongelman ratkaisemisessa, kuten huollon tilaamisessa. Jos tämän jälkeen todetaan, että asiakaslaitteet ovat olleet vikatilassa mittausjakson aikana ja asiakas tekee sovitut korjaustoimenpiteet, tehomaksu säilyy ennallaan.

Uudisrakennuksessa kaukolämpö laskutetaan ensimmäisten vuosien ajan LVI-suunnitelmiin perustuvan liittymisvesivirran perusteella. Laskutuksen perusteena siirrytään käyttämään kaukolämpöliittymän mittaukseen perustuvaa vesivirtaa, kun käyttö ja kulutus ovat vakiintuneet viimeistään kahden lämmityskauden jälkeen.

SmartNRG Lämmönjakokeskus

Lämmönjakokeskuksen remontti helposti

Puramme vanhan lämmönjakokeskuksen ja asennamme uuden – yhdessä päivässä!

Laskutusvesivirtatarkastukset tehdään automaattisesti, kun lämmityskausi on ollut riittävän kylmä

Laskutusvesivirran tarkastuksen edellytys on, että lämmityskauden aikana on mitattu riittävästi alle -15 °C lämpötiloja, sillä leutona talvena vesivirran tasoa mitoitusulkolämpötilassa ei voida määrittää riittävän luotettavasti. Jos tarkastusta ei tehdä, tehomaksu säilyy ennallaan. 

Vuosittaisten tarkistusten ansiosta asiakkaiden tehomaksu on aina automaattisesti ajan tasalla kaikissa liittymissä.

Näin tulkitset vesivirtatarkistuksen kuvaajia

Aloita tulkinta keskimmäisestä kuvaajasta (kuvaaja 2).

Kuvaaja 2: lämmitystehontarve -29°C mitoitusulkolämpötilassa

Sininen pisteparvi edustaa liittymän todellisia tuntikohtaisia tehomittauksia eri ulkolämpötiloissa. Tavoite on selvittää liittymän käyttämä teho -29°C ulkolämpötilassa. Tyypillisesti Tampereen alueella ulkolämpötilat eivät yllä -29°C lämmityskauden aikana, joten tehon määrittämiseen käytetään regressiosuoraa. Käytetty regressiosuora jättää 2 % kulutuspisteistä suoran yläpuolelle. Regressiosuoran y-akselin leikkauspiste antaa laskennassa käytetyn tehon (kuvaaja 2, punainen piste).

Kuvaaja 3: laskennallinen jäähtymä mitoitusulkolämpötilassa

Laskennassa käytetty lämpötilaero on y-akselin punaisen ja sinisen pisteen välinen erotus. Määrityksissä ei käytetä todellisia tuntikohtaisia tuloveden lämpötilan mittauspisteitä (kuvaaja 3, punainen pisteparvi), vaan kaukolämmön tuloveden lämpötilaa 115°C (kuvaaja 3, punainen piste y-akselilla) kaikille liittymille. Siten varmistamme, että laskutusvesivirran laskentaperusteet ovat yhdenvertaiset ja oikeudenmukaiset eri verkon osissa.

Kuvaaja 1: laskutusvesivirta mitoitusulkolämpötilassa

Laskutusvesivirta lasketaan sijoittamalla kuvaajien 2 ja 3 tulokset tehon kaavaan.

Kaava antaa tuloksen yksikössä dm3/s. Se tulee kertoa 3,6:lla, jotta yksiköksi saadaan hinnastossa käytetty m3/h.

Laskutusvesivirta (kuva 1, punainen piste y-akselilla) on siis yllä esitetyllä tehon kaavalla suoritetun laskennan tulos, eikä sitä näin ollen voi määrittää kuvaajasta sinisen pisteparven jatkumona.

Kuvaaja 1, laskutusvesivirta -29°C mitoitusulkolämpötilassa
Kuvaaja 2, lämmitystehontarve mitoitusulkolämpötilassa
Kuvaaja 3: Laskennallinen jäähtymä mitoitusulkolämpötilassa. Kaukolämpöveden paluuveden lämpötila saa olla korkeintaan 65°C.